Muistin kätköistä esiin pulpahtanutta

Syksy 1970. Olen kauppakorkeakoulun opintojen loppumetreillä ja teen opinnäytetöitä.

Kun sisältöjen suunnittelu on valmis, alkaa vimmattu kirjoittaminen tutkielmien muotoon, omaa vankkaa osaamista osoittaen. Vietän lähes viikon aamutakissa nokkaani ulos laittamatta. Sormet verillä...

Työkaluni on vanha  musta matkakirjoituskone, jonka ostimme kimpassa isän kanssa ylioppilaaksi tultuani. Kutsun sitä Bijouksi (Bijou, mun ratsuin tuokaa…). 

Kun teksti alkaa olla valmista, on mietittävä, miten siitä saa tarpeellisen määrä kopioita. Sisko ja sen työkaverit (omia entisiä mukana) tulevat avuksi ja lupaavat monistaa Fexima Oy:n monistuskoneella.  Vahaksia kirjoittaessani yritän olla huolellinen, koska virheiden korjaaminen on oman taiteenlajinsa. Kirjoitusvirheet korjataan  punaisella korjauslakalla ja lakan kuivuttua sen päälle lyödään oikeat merkit. 

Lopulta vahakset on kirjoitettu ja hyviksi havaittu ja sisko vie ne monistuspaikalle, jossa opinnäytetöistä syntyy 3 kappaletta kutakin tuotosta - yksi ohjaajalle, yksi opponentille ja yksi itselle. Monistuskoneen luvattoman käytön rikos lienee vanhentunut.

Valmistuin ekonomiksi joulukuussa 1970 ja nuo työt ovat edelleen hyvässä tallessa.  Kannatti!