ARKI JA ILO

        

             Solikit toukokuussa                                         Soilikit 4.7. - Ullan päivänä

ILON AIHEITA ARJESSA

Olen alkanut herätä aamuisin jo kello kuusi. Valon määrä on lisääntynyt. Kun vedän makuuhuoneen rullakaihtimen ylös, näen idän suunnalta nousevan auringon kajon, jopa tiheä lumisateen läpi. 

Siinä samalla tutkin itäikkunalla asuvat kukat. Rahapuu, kliivia, tulilatva, kultaköynnös ja kolme soilikin tainta.  Suurimmassa soilikissa on jo kaksi pienen pientä kukintovartta.  Kaikki kolme näyttävät hyvinvoivilta ja vahvoilta. Jo nyt pystyn kuvittelemaan kaikkien loistavan täydessä kukassa läpi kesän. Se on iloa se!

Pieni harmaa pilvenhattara yrittää nousta mieleni taivaalle, kun erehdyn selaamaan X-alustan keskusteluja. Postausten sävy on pääasiassa kielteistä ja muita kirjoittajia halveksivaa. Ahdistus pyrkii päälle. Sitten muistan, että minulla on täysi oikeus selata tai olla selaamatta.  Suljen ikkunan ja poistan sovelluksen puhelimestani.  Valon säteet muistuttavat ilosta.

Tänään on siskon syntymäpäivä. Meillä kahdella on ikäeroa 11 vuotta.  Hänen tulonsa vuoden 1957 pääsiäisen jälkeen oli koko perheellemme suuri ilo. Ja sitä iloa riittää edelleen!

Korona tuotti ainakin yhden hyvän palvelun: ruokalähetysten kotiinkuljetuksen. Kun ostettavana on suurempia määriä ja painavia paketteja, käytän tätä palvelua vielä näin epidemian jälkeen. Taidan käyttää niin kauan kuin sormet läppärillä  löytävät oikeat  näppäimet. Tänään odotan toimituksessa ruokien lisäksi pari kymmenen litran multasäkkiä ”kestomultaa” niin pääsen valmistelemaan kesän yrtti- ja muita istutuksia.  Siitä se itujen ja kasvun odotus alkaa. Nautin.

Eräs tuttu on Kiljavalla kuntoutuksessa. Sinne on julkisille liikennevälineillä hankala päästä, mutta onneksi hyvä ystäväpariskunta on tarjonnut kyydin ja tänään pääsemme yhdessä tervehdyskäynnille – pääsiäiseen liittyvät muistiaiset mukana. Uskon, että ne ilahduttavat ja sitten saamme taas yhdessä nauraa pitkästä aikaa.

SUURI ilon aihe on kuulon kuntoon saaminen. Olen nyt käyttänyt kuulokojetta kaksi kuukautta ja ilokseni maailmaani on tullut paljon lisää ääniä. Sirkutusta, soran kahinaa, lasten naurua, takaa tulevien polkupyörien renkaiden ääniä, kävelijöiden askelten kopsetta ja sokerina pohjalla: TV:n ja radion äänen volyymiä olen saanut laskea merkittävän paljon eikä muiden tarvitse korottaa ääntään minulle puhuessaan.

”Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa…”